Tainalandia | rehtorin blogi

Taina Schorin-Keltto

Yhteiskunnallinen vastuu ja tasapuolinen verovarojen tuhlaus

Kahden viikon vierailu lomailijana USA:ssa sai minut miettimään maamme päättäjien valintoja ja niiden seurauksia.

Olen pitänyt olojani aika hyvinä ja maatamme hyvänä paikkana elää ja toimia. Aikoinaan tein valinnan, että perustan perheeni kotimaahan, vaikka toisenlainenkin vaihtoehto oli olemassa. Juuri USA:han. Nyt päädyin syöttämään omat tietoni verokoneelle, josta sain aika mielenkiintoisen tuloksen.

Olen entinen köyhä: maksan tuloistani veroja 47,93 % eli 2741 €/kk. Tuon täytyy olla sen merkki, että olen jotenkin varakas, muutenhan ei tuossa ole järjenhäivää. Koskaan ei ole rahaa lompakossa ja aniharvoin myöskään tilillä. Tuossa tietenkin on mukana kaikki välilliset verot eli se ei ole tuloverotus vaan myös omien päätösteni tuomat lisät alv:n ja muiden osalta. Tässä tuo kateus USA:han paukahti kuin orava otsaan. Kuitteja katsellessani, olin maksanut matkallani veroja vain 9 % tietämillä kulutuksestani. VAU. Halpaa.

Sitten katselin, mihin kaikki veroeuroni meni ja osasta olen hyvinkin sen kannalla, että hyvä kun meni, mutta joidenkin suhteet ovat minusta poskellaan.

Koulutukseen sijoitan 323 € kun taas sosiaalihuoltoon 521 €. Opettaja minussa kertoo, että kummallinen suhde, koska koulutushan lisää ihmisen kykyä parantaa olojaan. Jos siis koulutus olisi 521 € voisi tuo sosiaalihuolto ollakin sitten pienempi eikö? Minusta tuossa on yhteys, jonka voisi se kuuluisa ”Erkki E. Pahvikin” havaita. Eläkkeistä ei minusta ole mitään huomauttamista (654 €). Tuo on mitä on. Olisi pitänyt tehdä aikoinaan enemmän kuin kaksi lasta, voisi olla enemmän maksajia. Seuraavaksi kiinnitin huomiota Kulttuuriin, Poliisiin ja Elinkeinopolitiikkaan sijoittamani summat. Tuossakin taas vääristymää minusta selkeästi. Kun kulttuuria on tarjolla vähän (siis sirkushuveja eikö?), tuottaa se turhautumia ja minusta myös lisää syrjäytyneisyyttä. En ole 30 opettajavuoteni aikana tavannut yhtäkään lasta tai nuorta, joka ei olisi janonnut mielekästä toimintaa eli siis kulttuuria jossain muodossa, ruumiin tai sielun. Kun tehdään tällaisia valintoja, on selvää, että tarvitaan poliisia. Molempiin noihin käytettiin veroistani selvästi vähemmän kuin elinkeinopolitiikkaan. Toki ymmärrän, että tuo taas sisältää erilaista tukea yrittäjille (sellainen olen minäkin) ja ponnistuksia tulevaisuuden liiketoiminnan kehittämiseen tietenkin, mutta onko suhde väärä ja hypen suuntaa voitaisiin jo vaihtaa. Tehdään kulttuuri Slush tai yhteiskuntavastuu hush.

Eletään utopiassa: Poistetaan kaikki veroluontoiset maksut. Yhteiskunta toimii siten, että kaikki maksavat sen, minkä käyttävät. Jokaisella on oma vastuu ja valta tehdä elämästään sellainen kuin siitä pitää tulla. Tietenkin tuossa lotossa on se ongelma, että osa syntyy yhtäälle ja toiset toisaalle. Ääh ei taida toimia. Minä ainakin haluan tarjota Mökin Miinan huippuälykkäälle jälkeläiselle mahdollisuuden suorittaa tohtorin tutkintonsa ja parantaa sen jäytävän taudin, joka odottaa parantajaansa. Siis koulutusmenot eivät ole vähennettävissä. Ja kaikki, jotka ovat elämänsä töitä tehneet ja yhteiskuntaa rakentaneet voivat huoletta eläköityä. Siis eläkemaksut kai säilytettävä, mutta kuitenkin… Amerikkalainen tapa on hoitaa terveysriskit vakuutuksella, tuossa uskon olevan kyllä jotain itua. Tehdään sellainen järjestelmä, joka on jossain meidän ja amerikkalaisten välistä. Nyt siis SOTE kehiin hei!

Visaistahan tämä on. Tuet ja kustannukset eivät kuitenkaan saisi olla sellaisia, että ne vääristävät liiketoimintaa ja siten lopulta kääntyvät itseään vastaan. Tämä kai sitten on sitä elinkeino- tai kulttuuripolitiikkaa.

Otetaan esimerkki kulttuurin puolelta ja ihan tästä omasta pöydästä:

Taiteenperusopetuksen tukia jaetaan jollain perusteella (harkinnanvaraisesti) osalle taiteenperusopetuksen oppilaitoksista. Summat ovat mielestäni melkoisia, mutta niitä eivät saa kaikki oppilaitokset, vaikka kunta olisikin hyväksynyt oppilaitoksen opetussuunnitelman. Otetaan esimerkiksi tanssin toimijat: pääkaupunkiseudulla osa kouluista saa tukea osa ei. Helsingin koulut eivät saa. Naapurikunnissa on kouluja, jotka saavat. Kun toiminta ja kulut ovat kaikilla samat, Helsingissä vain hiukan korkeammat, olemme tilanteessa, jossa tukea saavalla koululla on paljon paremmat mahdollisuudet pitää oppilasmaksut matalina ja kehittää toimintaansa siten, että se näyttäytyy kuluttajalle parempana kuin kilpailijan, jonka toiminta keskittyy olemassaolon ja työpaikkojen säilyttämiseen. Tukea saavilla kouluilla ei ole kuitenkaan velvoitetta toimia eettisemmin tai esim. sitoutua syvemmin työntekijöihinsä kuin muillakaan. Tuen käyttöä ei valvota mitenkään erityisesti vaan tietenkin luotetaan siihen, että toiminta on, mitä sen sanotaan olevan ja tulokset näkyvät, tietenkin, koska koululla on varaa tehdä parempaa taiteellista työtä, kuin toisella. Kilpailu vääristyy tukien avulla. Minä maksan tuosta rallista ja muusta kulttuurista näköjään 62 € kuukaudessa.

Jos meidän oppilaidemme vanhemmat ovat lähelläkään kaltaisiani veronmaksajia, on meidän tarvitsemamme tuen määrä n. kuukauden kulttuuriverot oppilaidemme vanhemmilta. Näin ajatellen emme siis pyydä kuin omiamme takaisin vai mitä?

Taidanpa mennä äänestämään kun aika on.

Kuvagalleria
Tanssikeskus Footlight