Joskus taas suurempaa. Alkuviikosta Hesarissa oli juttu tanssintaloista Pohjoismaissa. Helsingistä sellainen puuttuu. Vaikka olen tanssinkentällä toimija, joudun myötämään olevani tämän hankkeen kohdalla skeptikko, kunnes rahoitussuunnitelmat tuodaan esiin.
HSn jutun mukaan Oslon talo elää täysin julkisten tukien varassa ja Tukholmakin, joka usein otetaan malliksi, pystyy vain 40% omarahoitusasteeseen. Mistä siis rahoitus? Tanssi on huonolla rahoituksella joka suunnasta. Nuorilla tekijöillä ei ole mahdollisuuksia päästä näyttämään osaamistaan, koulut nääntyvät talousvaikeuksiin eikä tanssijoille löydy töitä. Muuttavatko uudet seinät tätä vai vievätkö nuo seinät loputkin rahat kentältä? Jos hankkeelle löytyy tosiaan rahoitus rakentamiseen ja sitten toimintaan siten, että ne eivät ole pohjaton kuilu, johon on pakko upottaa miljoona toisen jälkeen, koska se kerran on rakennettu, hyvä. Skeptikon on vaikea uskoa niin käyvän.
Taisi olla Oslon talo, jossa harmiteltiin, että tilaa ei voi muunnella juhla- tai kokoustilaksi, jotta sitä kautta saisi lisätuloja, mutta ei kai nyt kokoustiloja pitänyt tehdä vaan tanssintaloa? Kyllä kokoustiloja stadista jo löytyy ja löytyy muuten harjoitustiloja tanssijoillekin, rahaa niiden maksamiseen tanssijat tarvitsevat, juu ja katsojia. Tehdään siis hyvä työ ja mennään katsomaan tanssiteos kuukaudessa ja tuetaan tanssia.