Tainalandia | rehtorin blogi

Taina Schorin-Keltto

Kausi alkaa 16.8.2021. Tarjolla on taas mahtava kattaus lajeja, tasoja ja tunteja.

Olemme varustaneet kaikki salimme etäopetusvälineistöllä, joka varmistaa etätuntikokemuksen olevan lähes lähitunnin veroinen. Opettajamme ovat valmiita jatkamaan hybridimallilla opetusta ja te voitte valita vapaasti, miten kulloinkin osallistutte, ihan kaikilla tunneilla. Suuret, ilmastoidut salimme mahdollistavat turvavälien huomioimisen. Tiloihimme pääsee kulkemaan siten, että ylimääräiset kohtaamiset ovat mahdollisimman harvassa ja lyhyitä. Ryhmäkokoja on sopeutettu tilojen mukaan ja olemme pyrkineet tekemään kaikkemme, jotta tanssitunneille voisitte osallistua terveysturvallisesti ja luottavaisesti. Onnistuimmehan tuossa jo viime kaudella, sillä kouluummehan jäljitettiin koko kaudella vain kaksi altistumista, joista ei jatkotartuntoja seurannut. Hyvin meni ja pidetään kiinni siitä, että niin menee jatkossakin. Kevätjuhlatkin saatiin järjestettyä ja voi kuinka hienosti ne menivät. Kesäni on mennyt noita tallenteita katsellessa.

Media on kuluneen vuoden ajan keskittynyt tiedottamaan siitä, miten paljon kulloinkin on tartuntoja milläkin alueella. Minä en ota kantaa siihen, onko tuo hyvä vai huono asia, mutta jotenkin karmivalta tuntui, kun 90-vuotias isäni vertasi kokemustaan tuosta tiedotuksesta talvisodan aikaiseen pikkupojan kokemukseen. Silloin hänen mukaansa tiedotettiin jatkuvasti kaatuneista, haavoittuneista ja kadonneista ja nythän on tartunnat, sairaalaan joutuneet ja menehtyneet. ”Kauhunkertomuksia” sanoi isä. Tuo sai minut miettimään. Elävätkö nyt lapset ja nuoret ”kauhunkertomuksien” parissa?

Tänään katselin aamuteeveen lähetystä, jossa lapsiasiainvaltuutettu totesi, että kaikki Covid-19 tiedotus mediassa on kohdistettu aikuisille eikä mistään ole löytynyt sellaista tiedotusta, jossa olisi otettu huomioon lapsen ajattelun luonne. Tosiaan siis kauhunkertomuksiahan nuo ovat olleet. Osa meistä aikuisistakin on jatkuvan pelonkokemuksen ympäröimänä, joten miten lapset ja nuoret tämän kokevat. Rajoitukset ja sulut ovat osuneet vahvasti lapsiin ja nuoriin. Harrastukset ovat keskeytyneet, sosiaaliset suhteet katkenneet, perheissä on ahdistusta ja tilanne on kaoottinen koko maailmassa. Luovi siinä sitten oman kehittyvän mielesi ja erilaisten sisäisten kuohuntojesi kanssa. Isäni voi olla oikeassa, ehkäpä kokemus on samanlainen ja tässä joudutaankin vielä melkoisten toimien eteen, jotta lapset ja nuoret tästä toipuvat. Varmasti tutkijoilla riittää vuosikymmeniksi töitä selvittää näiden pandemia vuosien tuhojen lopullinen saldo.

Minä toivon, että te vanhemmat ryhdytte luottamaan siihen, että tästäkin selvitään. Lasten täytyy saada olla lapsia ja nuorten kokea erilaisia ikäkauteen kuuluvia asioita. Harrastuksiin voi siis osallistua, vaikka tosiaan tuo pandemia vaanii edelleen. Pidetään huolta siitä, että niin voi tehdä. Painotetaan turvavälejä ja käsihygieniaa. Käytetään maskeja käytävillä ja tiloissa, joissa niin voi tehdä. Huolehditaan toisistamme niin pandemian taltuttamiseksi, mutta myös sen osalta, miten oikeasti jaksamme. Ei vastata arkiseen kysymykseen ”Miten voit?” sanomalla ”ihan hyvin”, jos siltä ei tunnu. Kerrotaan ääneen, miltä oikeasti tuntuu. Se voi helpottaa. Harmittaa, ottaa päähän, en jaksa enää, väsyttää. Ihan oikeutettuja tunteita ja niitä saa ja pitää jakaa, jos siltä tuntuu.

Toki jos tuntuu toiselta: Ihanaa kun pääsee tunneille, mahtavaa nähdä kavereita, jipii koulu alkaa, vedetäänkö oikee hikitreeni, mun tossut on hukassa, kuka on syöny mun eväät jäikkäristä…kaikui eilen saleilla ja voitte uskoa, että rehtoria hymyilytti! Me jaksetaan, kunhan tuetaan toisiamme. Ei lueta niitä ”kauhunkertomuksia” ihan joka päivä, vaan otetaan ihan pikkasen vapaata ja nautitaan myös elämästä.

Syksy on ollut kova, joka suunnalta. Virustilanne on vaikuttanut kaikkeen ja jatkuva kaiken pelko on ottanut voimille, meille kaikille.

Uudenmaan tartunnat alkoivat lisääntyä voimakkaasti ja se tietenkin lisäsi kaikkien huolitaakkaa.

Monille oppilaistamme viime kevät oli todella rankaa. Vaikka voi tuntua oudolta ajatukselta, että tanssi voisi olla jonkun elämän suurin sisältö, se todellakin sitä monelle on.

Kevään ajan kannoin huolta oppilaistamme, henkilökunnastamme ja tietenkin myös itsestäni ja perheestäni. Kymmeniä viestejä siitä, kuinka lapset eivät voi hyvin. Kymmeniä viestejä henkilökunnan ikävistä tilanteista ja siitä, kuinka minun tulisi jotenkin pystyä auttamaan tilanteessa, tietenkin tulisi, olenhan vastuussa henkilökunnastani ja välitän heistä.

Vihdoin tuli syksy ja pääsimme takaisin tanssimaan, voi sitä riemua. Iloisia ilmeitä, innokkaita tanssijoita ja paljon paljon mukavia tanssihetkiä.

Parasta oli erään äidin yhteydenotto, joka kertoi tyttärensä alkaneen oireilla todella pahasti kevään aikana. Kesän tanssileirit toivat jälleen hymyn tyttären kasvoille, sai hänet juttelemaan perheelle ja olemaan oma itsensä. Minä uskoin ja toivoin, vaikka tietenkin kaikki tämä vaikutti toimintaamme vahvasti.

Koulumme on toiminut 35 vuotta ja olen erittäin ylpeä siitä. Tänä syksynä meillä ei ole ollut altistuksia. Olemme tehneet lujasti töitä erilaisten mallien kehittämiseen, joissa tilojamme käytetään siten, ettei altistumisia pääse syntymään. Ryhmämme ovat pieniä ja salit isoja.  Nyt tulleet rajoitukset ovat outoja. Ravintolassa saa istua vastakkain, vierekkäin, sylikkäin ja lähekkäin, kunhan tuo lopetetaan klo 23. Tanssitunnit pitää lopettaa. Tilaisuuksiin saa osallistua 10 henkeä, tilan koosta riippumatta. Onko ravintola iltatilaisuus ja minkä kokoisessa tilassa nuo 10 henkeä saavat tilaisuutta pitää?

Meillä oppilaalla on käytössään 5 neliötä tilaa tanssitunnilla, turvavälit siis hoidettu. Tunneilla voi käydä vain sama väki, ei jatkuvasti vaihtuva joukko. Kukaan ei tule tunnille oireisena ja maskeja käytetään mahdollisuuksien mukaan, nyt entistä tiukemmin. Tilat on vahvasti ilmastoituja, tänä syksynä kukaan ei tuosta ole valittanut, mutta aiemmin sitä pidettiin ”liian kovana”. Korkeutta tiloissamme on 4-7 m salista riippuen eli ilmatilaa on.

Joulu tulee aivan pian. Nyt pitäisi sulkea talo, esitykset jo siirsimme. Lomauttaa henkilökunta (Hyvää joulua kaikille) ja kertoa lapsille, että vaikka aikuiset voivat jonotta Ideaparkin halpiskamoja, juoda kaljaa klo 23 asti ja istua ravintoloissa ja kahviloissa, me emme saa tanssia, koska joku jossain on nyt päättänyt, että tanssitunnit, joilla ei tietojeni mukaan yhdessäkään Uudenmaan tanssioppialaitoksista ole ollut tartuntoja, pitää lakkauttaa. Minun pitäisi kertoa koko upealle henkilökunnallemme, että Joulusta tuli nyt selkeästi kuivempi. Meidän henkilökunta ei ole vastuuttomasti rientänyt jonottamaan joukkoihin vaan on kiltisti miettinyt, mitä voi ja ei voi tehdä, jotta koulu voidaan pitää auki ja onnistuneetkin tuossa. Ravintolat, konsertit ja juhlat on Footlightin porukalta siirretty myöhempiin aikoihin, nyt on kannettu vastuuta siitä, että jaksamme ja voimme pitää koulun auki. Minä haluan, että henkilökuntamme luottaa työpaikkansa säilymiseen, luottaa siihen, että me teemme kaikkemme, jotta työt jatkuvat. Näinhän kannamme myös yhteiskuntavastuumme ja maksamme veromme. Jos kaikki laitetaan kiinni, loppuvat verotulotkin.

Jos nyt sulkisimme ovet tuo suosituksen vuoksi, ei oppilaillemme syntyisi korvausoikeutta menetykseensä. Jokainen, joka ei nyt halua osallistua lähiopetukseen, voi korvata tuntinsa normaalin korvauskäytäntömme mukaan. Koulullamme on myös onlineverkkotunnit, joihin voi osallistua kotoa käsin, mikäli kotiolot tuon turvallisesti mahdollistavat, kaikilla ei näin ole. Yritämme siis täyttää kaikkien toiveet ja samalla huolehtia myös siitä, että kun tilanne sallii, olemme täällä ja voimme hyvin.

Emme vähättele tilanteen vakavuutta, mutta emme ymmärrä, miksi nyt sitten vain suositellaan, jos olisi tosiaan tärkeää sulkea yhteiskunta? Miksi sitten ravintolat ja kahvilat pysyvät auki nuo viikot, jos sulut voisivat pelastaa tilanteen? Lapset ovat kuitenkin koulussa ja siten siis hyvinkin läheisissä kontakteissa toistensa kanssa.

Älkää siis tuomitko julkisesti sitä, että me teimme tämän päätöksen. Mikäli tilanne niin vaatii, teemme uuden päätöksen.

Joululomaa vietämme kuitenkin 21.12.2020-3.1.2021, tuolloin tulee luonnollinen katko lähiopetuksessa. Ymmärretään toisiamme ja suhtaudutaan suvaitsevaisesti kaikkiin toiveisiin ja ajatuksiin. Huolehditaan toisistamme, myös muissa merkeissä kuin covid-tartuntojen osalta.

Tanssikeskus Footlight